Hyvä hengitys on tasapainoisesti toimivan kehon ja hermoston perusta

Hengitys on perusluonteeltaan luonnollista eikä siihen vastasyntyneen ensimmäisen hengenvedon jälkeen tarvitse kiinnittää huomiota, ellei siinä ole tai siihen tule ongelmia. Mahdolliset ongelmat eivät ole aina fyysisiä - kuten sairauksista johtuvia - vaan yhä enenevässä määrin niitä aiheuttaa nyky-yhteiskunnan hektisyys ja jatkuva kiire. Luonnollisen hengityksen häiriintyminen saattaa johtaa oravanpyörään, jossa keho ja mieli eivät pysty palautumaan, koska pinnallinen hengitystapa ylläpitää elimistössä stressitilaa.

Pinnallinen hengitystapa on hyvin tyypillistä myös raskausaikana pallean toiminnan vaikeutumisen vuoksi, ja se saattaa jatkua myös synnytyksen jälkeen, jos siihen ei osaa kiinnittää huomiota. Terveydenhuollon ammattilaisten olisikin tärkeää tunnistaa hengityksen ongelmat ja osata vaikuttaa niihin, jotta oireisiin voitaisiin puuttua ajoissa.

Luonnollinen hengitys

Hengityksen tehtävänä on hapen tuominen kaikkiin kehonosiin sekä aineenvaihdunnan ja lihastoiminnan seurauksena syntyneen hiilidioksidin poistaminen. Lisäksi hengitys säätelee elimistön hiilidioksidipitoisuutta ja happoemästasapainoa solujen toiminnan kannalta sopivaksi.

Purjemainen pallealihas on tärkein hengityslihaksemme, kun taas apuhengityslihakset, kuten kaulan lihakset, toimivat nimensä mukaisesti vain apureina. Sisäänhengityksen aikana pallea supistuu ja laskeutuu alaspäin tehden keuhkoille tilaa täyttyä kunnolla, kun taas uloshengityksellä pallea kohoaa rintaonteloa kohti helpottaen keuhkojen tyhjenemistä. Hyvin toimiva pallea luo perustan niin tasapainoiselle hengitykselle kuin mielelle sen lisäksi, että se säätelee vahvasti koko keskivartalon toimintaa.

Hengittäminen itsessään on monimutkainen fysiologinen tapahtuma, jossa tarvitaan joukko reseptoreiden säätötoimintoja ja välittäjäaineita, jotta se toimii oikein. Lisäksi hyvä hengitys vaatii hyvin kehittyneen anatomian ja tasapainoisen psyyken. Kansankielellä tämä tarkoittaa sitä, että hengitys häiriintyy helposti, jos kehossa tai mielen maailmassa tapahtuu järkkymistä. Hengityksellä ja hengityselimistöllä on psykofyysiseen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, joita ei aina tiedosteta.

Epätasapainoinen hengitys

Edesmenneen, allergia-asiantuntijana tunnetun, professori Klaus A.J. Järvisen mukaan hengityksen on sopeuduttava hapen tarpeen mukaan, oli sitten kyseessä henkinen tai ruumiillinen työ. Häiriöitä hengitykseen syntyy, jos hengitys on liian voimakasta tai siinä on vajausta. Hengittämistä voi häiritä kehossa tapahtuvat järkkymiset kuten esimerkiksi keuhkojen, sydämen, lihasten, luuston, hermoston, aivojen, sisäelinten, vatsan tai suoliston ongelmat ja kipu. Epätasapainoisen hengityksen taustalla voi olla fyysinen hengenahdistus (kuten astma tai sydänsairaus) tai ahdistuneisuus (esim. stressi, pelko) tai molemmat. Fyysiset sairaudet on tärkeä poissulkea, kun potilaalla on hengitysongelmia.

Mielen järkkymiset häiritsevät myös hengitystä. Esimerkiksi pelko, jännitys, huoli, mielipaha, suuttumus tai suru voivat aiheuttaa hengitysongelmia ja ahdistuneisuutta. Psykologi ja fysioterapeutti Minna Martin on viisaasti sanonut, että ”Hengitys on silta, joka yhdistää kehon ja mielen, sielun ja ruumiin, tietoisen ja tiedostamattoman sekä itsen ja toisen”. Omalla hengittämisellä vaikutamme myös toisen ihmisen hengittämiseen, joka on erityisen tärkeä huomioida hengitysongelmien hoidossa.

Martin on myös tuonut esille, että hengitys ja mieli voivat joutua epätasapainotilaan monenlaisista syistä. Laukaisijana voi olla erilaiset ulkoiset tekijät tai sisäinen olotila. Tilanteen voi laukaista vaaratonkin asia, jonka elimistömme tai mielemme tulkitsee uhkaavaksi tai epämiellyttäväksi. Seurauksena voi olla esimerkiksi paniikkikohtauksissa äkillinen liikahengitys, jolloin alamme tiedostamatta poistaa hiilidioksidia elimistöstä uloshengitystä kiihdyttämällä tai syventämällä, jolloin epätasapainoisen hengityksen epämiellyttäviä oiretuntemuksia ei aiheuta hapen puute, vaan liiallinen hiilidioksidin poistuminen. Epätasapainoinen hengitys voi olla myös pitkään jatkunutta liikahengitystä, jolloin hengitysongelmat tunnistaa esimerkiksi huokailusta ja haukottelusta, suuhengityksestä lepotilanteessa, lepohengityksen kiivaudesta ja apuhengityslihasten tehostuneesta käytöstä.

Epätasapainoisen hengityksen hoito

Äkillisessä liikahengityksessä on tärkeää rauhoitella ihmistä ja ohjata hänet asentoon, jossa hänen on turvallinen ja hyvä olla. Istuminen jalat tukevasti alustaa vasten tai makuulle meno voivat olla hyviä vaihtoehtoja. Ohjataan hengittämään rauhallisesti nenän kautta sisään ja pitkään suun tai nenän kautta ulos. Pitkään jatkuneessa liikahengityksessä nenähengityksen opettelu onkin ensisijaista ja siinä voidaan tarvittaessa käyttää apuna kevyttä suun teippausta hengittävällä haavateipillä tai hengitysongelmiin suunnitellulla erikoisteipillä (uniliuskat suuteippi). Lisäksi opetellaan rauhoittamaan uloshengitystä puhaltamalla ilmaa huuliraosta ulos - tässä apuna voi käyttää myös esimerkiksi mehupilliä. Tavoitteena on pidentää uloshengitystä ja rauhoittaa siten hengitystiheyttä ja hermostoa.

Optimitilanteessa luonnollisen hengityksen sisään-uloshengityksen suhde on 1:2. Nenähengityksellä ja rauhoittavilla uloshengityksellä vähennetään hiilidioksidin poistumista elimistöstä hengityksen mukana, joka puolestaan vähentää liikahengityksen aiheuttamia epämiellyttäviä oireita. Huulirakohengitys pitää pienet ilmatiehyet paremmin auki ja voi siten helpottaa myös esimerkiksi astmasta ja hengenahdistuksesta johtuvia oireita.

”Omalla hengittämisellä vaikutamme myös toisen ihmisen hengittämiseen, mikä on erityisen tärkeää huomioida hengitysongelmien hoidossa.”

Hengitysharjoitteissa on tärkeää kiinnittää huomiota myös apuhengityslihasten käyttöön – vaikka uloshengitystä tehostetaankin huulirakohengityksen avulla, ei ole tarkoitus voimistaa myös sisäänhengitystä, vaan luoda siihen rauhaa. Terveydenhuollon ammattilaisen on tärkeää luoda rauhaa tilanteeseen myös näyttämällä mallia. Oma tapamme hengittää vaikuttaa potilaaseen ja päinvastoin, mistä syystä jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen olisikin tärkeää tutustua omaan hengitykseensä ja aloittaa hengitystyö ensin itsensä kanssa.

Kohti luonnollista hengitystä

Ensimmäinen askel kohti luonnollista hengitystä on lisätä tietoisuutta hengityksen merkityksestä niin kehon kuin mielen terveydelle. On tärkeää ymmärtää, miten hengitys reagoi ulkoisiin tekijöihin, kuten stressiin ja kiireeseen. Nykyinen hektinen elämä, huonontunut nukkuminen ja lisääntynyt istumatyö altistavat jo lapsuusiässä huonoon hengittämiseen. Palautumista tukeva tekeminen, riittävä nukkuminen sekä tupakkatuotteiden välttäminen edesauttavat luonnollista ja hyvää hengittämistä.

Kun oppii tunnistamaan oman luonnollisen hengityksensä ja kehonsa reaktiot, voi tehdä tietoisia valintoja ja harjoituksia, jotka auttavat parantamaan hengitystä. Hengityslihasten havainnointi ja harjoittaminen voivat auttaa myös erityisesti silloin, kun on flunssassa tai harrastaa liikuntaa, jolloin hengityksen tulee sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen.

Myös terveydenhuollon ammattilaisten tulisi tunnistaa paremmin hengitykseen liittyvät ongelmat ja tarjota niihin apua. Äkillisiin hengitysongelmiin apua on yleensä saatavissa, mutta pitkittyneissä hengitysongelmissa, sekä kehollisiin sairauksiin että mielen kuormittuneisuuteen tai näiden yhteisvaikutuksiin liittyvissä ongelmissa, avun saaminen on usein haastavampaa. Yleisesti terveydenhuollon ammattilaisilla, kuten lääkäreillä, hoitohenkilökunnalla ja fysioterapeuteilla, on liian vähän osaamista hengitykseen liittyen ja hengitysasiantuntijoiden löytäminen voi olla vaikeaa. Julkisessa terveydenhuollossa näitä asiantuntijoita on vain vähän.

Kiinnittämällä huomiota omaan ja muiden hengitysterveyteen ja tarvittaessa saamalla ohjeistusta hengityksen hoitamiseen ja hengitysharjoituksiin, voimme monin tavoin parantaa elämänlaatua ja ennaltaehkäistä sairauksia. Huonosti hengittäminen sekä pahentaa perussairauksia että laukaisee sairauksia, ja voi olla merkittävä tekijä myös monissa mielenterveyden haasteissa.

Tämä kirjoitus on tehty osana Turun yliopiston terveystieteen maisteriohjelman Hoitotieteen tutkimus ja raportointi- kurssia keväällä 2024. Kirjoittajakollegana minulla oli esh, perhepsykoterapeutti, TtM Nina Höglander.

Lähteet

Barasteh S., Rassouli M., Karimirad M., & Ebadi A. (2021). ” Future Challenges of Nursingin Health System of Iran”. Frontiers in Public Health 9: 676160 https://doi.org/10.3389/fpubh.2021.676160.

Järvinen K. A. J. (1996). ”Hengityselinsairaudet ja psyyke”. Achte ́ K. & Tamminen T.

”Somatopsykiatria”. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Martin M. (2016). “Hengitys virtaa”. Viro: Tallinna Raamatutrukikoda.

Martin M., Seppä M. & Nissinen R. (2017). ”Hengitysterapeutin työkirja”. 4. uudistettu painos. Tampere: Mediapinta.

Olsson A. (2017). Medveten andning. Andra upplagan, åttonde tryckningen. Estland: Tallinna Raamatutrukikoda.

Roberts N., Welch L., Kelly C., & Lippiett K. (2021).” Informing Future Nursing: An Exploration of Respiratory Teaching in the Pre-Registration Nurse Curriculum”. Nurse Education in Practice 57:103254. https://doi.org/10.1016/j.nepr.2021.103254.

VSSHP. Hengitysopas. https://hoito-ohjeet.fi/fi/Ohjepankki/VSSHP/Hengitysopas.pdf